Autottomasti kaupungissa

Helsingin kantakaupungissa kotitalouksien autonomistus on ollut laskussa jo pitkään, ja sama kehitys näkyy muissakin urbaaneissa keskustoissa. Voidaan ajatella että trendi vahvistuu muun muassa Tampereen ja myöhemmin Turun raitiovaunuliikenteen käynnistyttyä.

Helsingissä autottomuuteen kannustaa myös niin sanottu markkinaehtoinen pysäköinti. Se tarkoittaa että kaupunki ei enää säädä uusien talojen yhteyteen rakennettavien autopaikkojen määrää. Rakennuttajat voivat toteuttaa parkkipaikkoja/hallipysäköintiä sen verran kuin uskovat kaupaksi saavansa.

Tämä malli otetaan kokeilukäyttöön ensimmäisenä Hernesaaressa, Hakaniemenrannassa ja Kalasataman Nihdissä. Helsingissä maa ja rakentaminen on kallista, yhden pysäköintipaikan rakennuskustannuksiksi tulee kantakaupungissa jopa kymmeniä tuhansia euroja. Useamman auton verran siis.

Urbaani autoilija maksaa siis kulkupelistään huomattavasti enemmän. Usein autoilun kustannuksista puhuttaessa keskitytään erityisesti polttoaineen hintaan ja sen veroihin. Bensalaskurin avulla voi laskea polttoainekustannukset, mutta nämä ovat lopulta vain pieni osa autoilun kokonaiskuluja. Erityisesti kaupungissa jossa ajomatkat ovat yleensä verrattain lyhyitä. Kilometrihinta pysäköinti huomioituna jopa moninkertaistuu.

Onneksi kaupunkilaiselle auto on välttämättömyys vain harvoin, myös lapsiperheet ovat todenneet autottomuuden yhä paremmaksi vaihtoehdoksi. Tuskin vähiten kustannussäästöjen vuoksi, sillä asuntolaina voi jo olla ”katossa” ilman pysäköintipaikkaakin. Yksittäisiin mökki- ym. reissuihin tulee edullisemmaksi hankkia vuokra- tai yhteiskäyttöauto. Luopumalla autosta säästää samalla myös vakuutuksissa ja veroissa.

Yksityisautoilun väheneminen voi tuottaa monia positiivisia muutoksia kaupunkiympäristöön. Parkkipaikoilta vapautuu tilaa tiiviimmälle rakentamiselle, tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi lähivirkistysalueille. Katupölyn määrä vähenee helpottaen monen astmaatikon ja allergikon elämää. Ja vaikka Helsingin liikenne onkin ollut melko turvallista viime vuosina (muun muassa alempien nopeusrajoitusten vuoksi), vähenevät onnettomuudet entisestään.

Myös julkinen liikenne pääsääntöisesti hyötyy. Bussit ja raitiovaunut nopeutuvat ruuhkien vähentyessä ja lisäkäyttäjät tekevät taloudellisesti kannattavaksi tiheämmän reittiverkoston ja lyhyemmät vuorovälit. Ainoa haitta on että julkisen liikenteen solmukohdissa kapasiteetin rajat voivat hetkittäin tulla vastaan, eli myös lisäinvestointeja tarvitaan.

Näiden välittömien näkyvien hyötyjen lisäksi autosta luopumalla osallistuu yhteisiin ilmastotalkoisiin.

Autottomasti kaupungissa
Siirry sivun alkuun